12.3.2007

Syyte Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta 17.3.2006 ja 6.7.2006 tehdyistä rikoksista. Lisäksi syyttäjä oli ilmoittanut, että A oli 24.6.2006 päässyt ehdonalaiseen vapauteen 20.9.2008 päättyvin koeajoin, ja vaatinut rikoslain 2 c luvun 14 §:n nojalla, että A:n 2 vuoden 2 kuukauden 27 päivän jäännösrangaistuksesta määrättäisiin pantavaksi täytäntöön vähintään 6 kuukautta.

Käräjäoikeuden tuomio 12.10.2006

Käräjäoikeus on tuominnut A:n kohtien 1 - 3 osalta 17.3.2006 tehdyistä kotirauhan rikkomisesta ja kahdesta pahoinpitelystä sekä kohdan 4 osalta 6.7.2006 hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä ja kohdan 5 osalta samana päivänä tehdystä pahoinpitelystä yhteiseen 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan vaatimuksen johdosta käräjäoikeus on todennut, että A oli syyllistynyt 4 ja 5 kohdassa hänen syykseen luettuihin rikoksiin pian sen jälkeen kun hänet oli 24.6.2006 päästetty ehdonalaiseen vapauteen ja että jäännösrangaistuksen täytäntöön pantavaksi määräämistä koskevaa sääntelyä oli sen jälkeen muutettu 1.10.2006 voimaan tulleella lailla.

Tekohetkellä voimassa olleen rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 15 §:n 4 momentissa (339/1944 ja 349/1990) säädettiin, että milloin vapaaksi päästetty on tehnyt uuden rikoksen, tulee sen oikeuden, joka siitä tuomitsee, samalla määrätä, onko hän sen johdosta menettänyt ehdonalaisen vapautensa vai eikö. Vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaan jäännösrangaistuksista on suoritettu vankilassa yksi kuukausi riippumatta jäännösrangaistuksen pituudesta.

Lokakuun 1 päivänä 2006 voimaan tulleen rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin (780/2005) mukaan täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrättäessä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon saman pykälän 2 momentissa mainitut seikat.

Käräjäoikeus on edelleen todennut, että rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentin mukaan sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä ja jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Vaikka yhteenlaskettua rangaistusta koskevia säännöksiä voidaan toisaalta pitää menettelyllisiin seikkoihin kuuluvina, käräjäoikeus on katsonut niillä kuitenkin tosiasiassa olevan vaikutusta rikoksesta tuomittavaan rangaistukseen, minkä vuoksi sovellettavan lain valinnassa oli otettava huomioon lievemmän lain periaate.

A oli aivan koeajan alussa syyllistynyt vakavaan rikokseen ja hänen jäännösrangaistuksensa oli pitkä, minkä vuoksi A:n jäännösrangaistus olisi myös 1.10.2006 voimaan tullutta rikoslain 2 c luvun 14 §:ää sovellettaessa määrättävä pantavaksi täytäntöön. Lainvalmistelutöissä (HE 262/2004 vp s. 51) on esitetty, että nykyisestä yhden kuukauden säännöstä poiketen uuden lain mukaan täytäntöönpantava jäännösrangaistus olisi suhteessa edeltäneestä rangaistuksesta suorittamatta olevaan osaan. Ottaen huomioon A:n jäännösrangaistuksen pituuden käräjäoikeus on arvioinut, että jäännösrangaistuksesta olisi 1.10.2006 voimaan tulleen rikoslain 2 c luvun 14 §:ää sovellettaessa määrättävä pantavaksi täytäntöön enemmän kuin yksi kuukausi. Näin ollen käräjäoikeuden mukaan oli perusteltua päätyä siihen johtopäätökseen, että uuden lain soveltaminen ei johtaisi lievempään lopputulokseen kuin tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen.

Käräjäoikeus on soveltanut tekohetkellä voimassa ollutta lakia ja ottaen huomioon 5 kohdassa A:n syyksi luetun rikoksen vakavuuden, A:lle tuomitun rangaistuksen sekä sen, että A oli syyllistynyt rikokseen pian ehdonalaiseen vapauteen pääsemisensä jälkeen, määrännyt rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 15 §:n 4 momentin (339/1944 ja 349/1990) nojalla A:n 24.6.2006 alkaneen ehdonalaisen vapauden menetetyksi.

Käräjäoikeuden tuomio on saanut lainvoiman.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anne Niemi ja lautamiehet.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Rikosseuraamusviraston hakemuksesta ei ilmene, mihin oikeudenkäymiskaaren säännökseen oikaisupyyntö perustuu. Korkein oikeus toteaa, että kysymys on tilanteesta, jossa tuomio voisi tulla puretuksi ja oikaistuksi ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla perusteella. Lainkohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos se perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

2. Asiassa on siten kysymys siitä, perustuuko hakemuksessa tarkoitettu tuomio ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, kun käräjäoikeuden 12.10.2006 tekemässä ratkaisussa ei ole sovellettu 1.10.2006 voimaan tullutta rikoslain 2 c luvun 14 §:ää, vaan määrätty A:n ehdonalainen vapaus menetetyksi hänen uusien rikostensa tekoaikana voimassa olleen, mutta tuomittaessa jo kumotun rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 15 §:n 4 momentin (339/1944, 349/1990) nojalla.

Lainsäädännön muutos 1.10.2006

3. Rangaistusten täytäntöönpanosta annettu laki on kumottu 1.10.2006 voimaan tulleella vankeuslailla (767/2005). Samassa yhteydessä on rikoslakiin lisätty 2 c luku rikoslain muuttamisesta annetulla lailla (780/2005), jonka voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa ja siis rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain nojalla täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus, joka tulee täytäntöönpantavaksi lain voimaantulon jälkeen, on jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään yksi kuukausi. Esitöiden mukaan voimaantulosäännös oli tarpeellinen, koska tuomioistuin ei rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain mukaan määrännyt suoritettavan jäännösrangaistuksen tarkkaa pituutta, vaikka se käytännössä oli ollut enintään yksi kuukausi (HE 262/2004 vp s. 52).

4. Voimaantulosäännöksen sanamuodosta ja sen perusteluista päätellen lakia säädettäessä on ilmeisesti lähdetty siitä, että jäännösrangaistuksen täytäntöön pantavaksi määräämistä koskevissa ratkaisuissa sovellettaisiin heti lainsäädännön muutoksen jälkeen uutta lakia. Laissa ei kuitenkaan ole tästä nimenomaista säännöstä. Lain esitöissä ei myöskään ole arvioitu rikoslain taannehtivan soveltamisen kiellon tai rikoslain ajallista soveltuvuutta koskevien säännösten merkitystä asiassa.

Rikoslain ajallinen soveltuvuus

5. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa ilmaistun pääsäännön mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

6. Ehdonalaisen vapauden menettäminen ja jäännösrangaistuksen täytäntöönpaneminen ovat rikosoikeudellisia seuraamuksia. Niitä koskevat määräykset vaikuttavat osaltaan uuden tuomion perusteella täytäntöönpantavan ja vankilassa suoritettavan rangaistuksen pituuteen. Sen vuoksi on perusteltua käräjäoikeuden tavoin katsoa, että myös jäännösrangaistuksen täytäntöön panemista koskevissa ratkaisuissa tulee noudattaa edellä mainittuja rikoslain ajallista soveltamista koskevia yleisiä säännöksiä. Lähtökohta siten on, että myös näiltä osin sovelletaan pääsäännön mukaisesti seuraamuksen perusteena olevan rikoksen tekoajan lakia. Huomioon tulee kuitenkin ottaa myös lievemmän lain periaate.

Lievemmän lain periaatteesta syyttäjän vaatiessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa

7. Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain nojalla ehdonalainen vapaus määrättiin menetetyksi mainitsematta jäännösrangaistuksen pituutta. Tuomiosta ilmeni vain uusista rikoksista tuomittu rangaistus. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n nojalla täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta ja uusista rikoksista tuomitaan sen sijaan yhteinen rangaistus. Uuden lain mukaan jäännösrangaistus vaikuttaa siten korottavasti jutussa tuomittavaan ja tuomiosta välittömästi ilmenevään rangaistukseen. Osana yhteistä rangaistusta suoritettavaksi voi näin tulla pitkäkin jäännösrangaistus. Sen perusteella, että uutta lakia voidaan näiden seikkojen perusteella lähtökohtaisesti pitää vanhaa lakia ankarampana, ei kuitenkaan voida päätyä katsomaan, ettei se voisi jossakin yksittäistapauksessa johtaa lievempään lopputulokseen kuin tekoajan laki.

8. Lievemmän lain periaatteen edellyttämässä vertailussa tulee ottaa huomioon täytäntöönpantavasta jäännösrangaistuksesta tosiasiallisesti aiheutuvan vapaudenmenetyksen pituus. Koska vanhan lain mukainen ehdonalaisen vapauden menettämisseuraamus merkitsi sitä, että jäännösrangaistuksesta suoritettiin vankilassa enintään kuukausi, voidaan pitää selvänä, että rikoslain taannehtivan soveltamisen kiellon vuoksi uutta lakia ei saa soveltaa, jos sen soveltamisen seurauksena tulisi suorittaa jäännösrangaistusta vankilassa pidempään kuin kuukausi. Toisaalta uutta lakia olisi rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin perusteella sovellettava, jos se johtaisi lyhyempään vankilassa suoritettavaan jäännösrangaistukseen kuin täytäntöönpanoon johtaneiden rikosten tekoajan laki.

Onko perustetta oikaista käräjäoikeuden tuomiota?

9. Käräjäoikeus on tuomiossaan ottanut huomioon rikoslain 3 luvun 2 §:n säännökset ja lievemmän lain periaatteen edellyttämän, asianmukaisesti tekemänsä vertailun perusteella arvioinut, että uuden lain soveltaminen ei tässä tapauksessa johtaisi lievempään lopputulokseen. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomio, jolla A:n ehdonalainen vapaus on määrätty menetetyksi hänen koeaikana tekemiensä uusien rikosten tekoaikana voimassa olleen rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain nojalla, ei perustu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

10. Kohdassa 3 selostettu voimaantulosäännöksen 2 momentti koskee jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa säännöksestä ilmenevässä tilanteessa 1.10.2006 jälkeen. Koska säännöksessä on kysymys ennen tuota päivää täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta, siinä tarkoitetaan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain nojalla määrättyä ehdonalaisen vapauden menettämisseuraamusta. Sellaisesta on A:n kohdalla kysymys ja perusteena on tuon lain voimassa ollessa tehty rikos. Korkein oikeus toteaa, että A:n jäännösrangaistus on pantavissa täytäntöön noudattaen kohdassa 3 selostetun voimaantulosäännöksen 2 momentista ilmenevää oikeusohjetta. Esteenä ei voida pitää sitä, että säännös sanamuotonsa mukaan koskee nimenomaisesti vain ennen 1.10.2006 täytäntöönpantavaksi määrättyä jäännösrangaistusta.

11. Hakemuksessa tarkoitettuja perusteita käräjäoikeuden tuomion purkamiselle ja oikaisemiselle ei ole.

Päätöslauselma

Korkein oikeus hylkää hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti ja Timo Esko. Esittelijä Mika Huovila.